Lempäälän Kisa 110 vuotta -juhlasivu

Vuonna 2014 vietettiin Lempäälän Kisan 110-vuotista taivalta. Sivuilta löydät muisteloita pääjuhlasta.

JUHLAPUHEITA

Varapuheenjohtaja Jorma Kunnaksen juhlapuhe

Arvoisat lajiliittojen johtajat, arvoisat kutsuvieraat ja tänään palkittavat, hyvät naiset ja herrat, hyvä runsaslukuinen nuoriso, vetreät veteraanit, muut kisalaiset ja muu seura- ja urheiluväki!
Todettakoon noin alkajaisiksi, että katu-uskottava äänen värini ei suinkaan johdu siitä, että johtokunta olisi viettänyt satakymppisiä jo viikon pari, vaan huonosti hoidetusta keuhkoputken tulehduksesta.
***
Jos nämä olisivat viisikymppiset, niin olisi paikallaan luoda katsaus mennei-syyteen, mutta kun nämä ovat satakymppiset, niin siihen ei riitä käytettävissä oleva aika, eikä puhujan ääni tai kuulijoiden kärsivällisyys. Meillähän hyvin monilla on jossakin kirjahyllyssä opettaja-toimittaja Juha Raunion 10 vuotta sitten ilmestynyt satavuotishistoriikki ”Sata vuotta samalla radalla”, jota voimme selata vaikka ensi yönä, kun odotamme kello 04:ää ja kellojen kääntämistä talviaikaan. Sitä ennen olemme tietysti seuraamassa Lempäälän Kisan lentopallon miesten edustusjoukkueen ykkössarjan kotiottelua tässä samassa tilassa.
***
Lentopallohan ei ole ainoa selvästi viimeisen 10 vuoden aikana tasoaan nos-tanut kisalainen urheilumuoto. Jääkiekossahan Mestis-näkyvyys on jo vuosia lisännyt paitsi Kisan, niin koko Lempäälän tunnettavuutta ympäri Suomen. Painonnosto on kasvattanut edustusurheilijoita peruskoululaisten mestaruus-kisoista aina MM-kisojen miesten superraskaaseen sarjaan. Kuntoilu on saanut näkyvyyttä 24 tunnin viestihiihdon kautta ja hankkinut avantouinnissa lukuisia SM-mitaleja ja joitakin MM-mitalejakin.
Hiihto on saavuttanut maakunnallista näkyvyyttä tykkilumiladun ja –kisojen kautta sekä noussut menestys- ja toimintaindekseillä laskettuna Suomessa ranking-sijalle 11 eli valioseuraksi. Yleisurheilu on vastaavasti noussut Suomessa ranking-sijalle 16, ja järjesti toukokuussa - koko seuran ja kunnan vahvalla tuella – suurimman Lempäälässä koskaan järjestetyn urheilutapahtuman eli SM-maastot.
Kahdella uudella tulokkaalla on pyyhkinyt myös hyvin. Salibandy sai keväällä 1. kansainvälisen palkintosijan, kun -01 –joukkue saavutti pronssia Tallink-turnauksessa. Ultimaten edustusjoukkue on hallikaudella 2014-15 SM-sar-jassa ja ultimate isännöi helmikuun alussa tässä tilassa juniorien SM-turnausta.
Harvassa yleisseurassa on tällaista lajien kirjoa ja vielä harvemmassa niissä tällaista menestystä. Tilastonikkarit voisivat tämän varmaan tarkkaan laskea, mutta näin juhlapuhujatuntumalla sanoisin, että Lempäälän Kisa on juhlavuo-tenaan tasolla, jossa Suomessa yleisseuroja on vain sormilla laskettava määrä – ehkä vain yhden käden sormilla laskettava määrä.
Juhlissakaan ei voi kuitenkaan vain jäädä hekumoimaan menestyksellä. Pitää myös ottaa esille arveluttavia ilmiöitä, jotka ovat ajassa ja vaikuttavat taustalla silloinkin, kun hurraamme ja taputamme voitoille.
***
Yksi suomalaisen urheiluseuratoiminnan - ja tasapuolisuuden nimissä kaiken yhdistystoiminnan - ongelma on nykyään aktiivien tekijöiden ikääntyminen. Se näkyy Lempäälän Kisassakin laajalla rintamalla joukkueiden johtajista ja valmentajista jaostojen vetäjiin ja johtokuntaankin. Esim. minä olen tänään puhumassa siksi, että jalkavaivani sietää paremmin 15 minuutin seisomista kuin puheenjohtaja Esa Virtasen selkävaiva.
***
Takavuosina ei tunnettu käsitettä ruutuaika ja monet jopa vähemmän liikunnallisetkin lapset purkivat nuoruuden energiaansa liikkumalla. Lisäksi se oli oiva keino välttyä monessa tapauksessa raskailtakin kotitöiltä. Aivan pienilläkin kylillä oli jonkinlainen yleisurheilu- tai palloilukenttä. Ja jos ei sattumoisin ollut, niin kotipihaan saattoi tehdä kuulantyöntöpaikan, pituushyppyhiekkakasan tai korkeushyppytelineet. Talvella tehtiin ladut itse umpihankeen hiihtämällä ja jääkiekkoareenaksi kelpasi itse kolalla aukaistu jäätynyt lampi. Eli tavoite- tai tulosliikuntaa edelsi monesti rankka hyötyliikunta. Ei tarvinnut olla pukeutunut tietyn seuran tietyn vuosimallin harjoittelu- tai kilpailuasuun. Eikä välittää pätkääkään aikatauluista.
Eihän tällainen monilajiharrastaja kehittynyt kovin vauhdikkaasti, eikä aina edes nousujohteisesti, mutta jos hänet bongasi kirkonkylän suurseuran tai pienen kyläseuran kykyjenetsijä, niin hänestä saattoi tulla urheilija, jolla oli vahva kuntopohja, ja joka pystyi valitsemaan lopullisen oikean lajinsa kypsässä 20 tai vasta 25 vuoden iässä. Tällaisia ovat olleet Kisan suuret nimet sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Ja jos hänestä ei tullut urheilijaa, niin hänellä oli silti vahva kuntopohja ja hän pystyi höntsyilemään monia lajeja halki työikänsä aina eläkevuosiin asti. Tällaisia harmaita panttereita tapaa kirkkoveneen airoista, patikkaretkiltä, hiihtotapahtumista ja avannolta sekä 3.6 km:n juhlamarssilta sateessa ja tuulessa.
Nyt vanhemmat tuovat 5-7 –vuotiaita naperoita ja taaperoita lajiharjoitusorganisaatioihin – erilaisiin kouluihin tai joukkueisiin. Ja keittiöiden jääkaappien oviin kertyy magneeteilla kiinnitettyjä aikatauluja, yhteystietoja, kuljetusjärjestelyjen vuorolistoja, verkkarilaskuja, jäsenkirjeitä, jne.
Kyllähän he kehittyvät vauhdikkaasti ja aina nousujohteisesti, mutta eivät kaikki. Osa on lahjakkuuksiinsa nähden väärässä lajissa, josta valmentaja hienotunteisesti huomauttelee; osa lopettaa muiden harrastusten ja oman tahdon lisääntyessä; osa kärsii siitä, että on syntynyt loppuvuodesta ja on ikäkausijoukkueissa heikoilla; osalla vanhempien avioero tai työttömyys panee stopin lisenssien, ammattilaisvälineiden ja leirien maksamiselle. Vain murto osa pääsee aikanaan huipulle. Erona takavuosiin ovat ne, joita ei kos-kaan mihinkään lajiharjoituksiin tuotu – ja kaikki ne, jotka tippuvat matkalla. Heillä ei ole vahvaa kuntopohjaa, eikä monipuolista lajitaustaa höntsyilemiseen – osalla heistä on jopa katkeran kielteinen asenne liikkumiseen.
Systeemi on nuoria eriarvoistava, raskas huoltajille, työllistävä ja tuottoisa seuroille ja todennäköisesti haitallinen kansanterveydelle.
***
Ehkä kansanterveys onkin ollut liian hyvällä tolalla. Muiden kuntien tavoin on Lempäälässä vuoden 2015 talousarvion sorvaaminen kuumimmillaan. Johtuen kunnan nuorekkaasta ikärakenteesta ja kuntalaisten keskimääräisestä terveydestä, on kruunu leikkaamassa kunnan valtionosuuksia useilla miljoonilla euroilla. Jos talouselämässä menisi kuten Strömsössä, niin tämä voitaisiin paikata verotulojen kasvulla, mutta meillä on lama, jota on alettu verrata paitsi 90-lukuun, niin nyt jo 30-lukuun.
Niinpä kunnan pitää leikata menojaan ja kätevimmin se käy leikkaamalla in-vestointeja. Osa investoinneista liittyy aina lakisääteisiin ja aika normitettuihin palveluihin, joten niihin ei ole helppo koskea. Mutta osa liittyy palveluihin, joissa säätely ja normitus ovat varsin vähäisiä, joten niihin voi punakynällä iskeä. Ikävä kyllä liikunnan olosuhteet kuuluvat näihin jälkimmäisiin.
Pelolla jäämme odottamaan valtuuston budjettilinjauksia: katkaisemmeko koulujen lähiliikuntapaikkojen rakentamisen?; annammeko 8.5 vuotta sitten vuoden retkikohteena palkitun Birgitan polun rapistua?; lykkääntyykö Hakkarin stadionin kunnostus yhä vuosista 2015-16?; odotetaanko tuohon viereen tekonurmea kuluneiden 10 vuoden lisäksi vielä 5 vuotta?; kuinka pitkälle siirtyy tämän tarkkaan 29-vuotiaan rakennuksen peruskorjaus?; tuleeko toivottua uimahallia loppujen lopuksi ikinä, vaikka nykyinen vapaa-aikalautakunta onkin päättänyt ensi vuoden aikana löytää sille paikan – neljännen tai viidennen historiassa?
***
Mutta 110-vuotiaan aikakäsitys on ymmärtävä: jos ei ensi vuonna, niin ehkä parin vuoden päästä – jos ei tällä vuosikymmenellä, niin sitten varmaan ensi vuosikymmenellä. Paljonhan Lempäälässä on halki vuosikymmenten satsattu liikuntaolosuhteisiin, esimerkkinä vaikka tämä aikoinaan umpimetsään suunniteltu Hakkari-projekti, jossa on nyt erilaisia liikuntasuorituspaikkoja kymmenkunta.
Voimme olettaa, että hiljainen kehitys joko verovaroilla tai kasvavassa määrin liikeyritystyyppisellä yksityisellä rahoituksella jatkuu ja johtaa Lempäälän Kisan 120-vuotisjuhliin mennessä syksyllä 2024 aika erilaiseen liikuntaharras-tusmiljööseen kuin nyt. Tuskin meistä kukaan osasi syksyn 2004 100-vuotisjuhlissa ennustaa, että meillä Lempäälässä on 10 vuoden kuluttua useita yksityisiä kuntosaleja.
Sama koskee lajeja. Kisan juhlalehdessä hehkutettiin Beach Volleyn tulevai-suutta: voi olla, että laji on sellaisessa nosteessa, että se on 2024 eronnut lentopallosta omaksi jaostokseen. Ehkä Kisaan haluaa sellaisiakin lajeja, jotka eivät nyt ole missään tekemisissä seuran kanssa – tai joita ei ylipäänsä Lempäälässä vielä harrasteta. En pidä esim. mitenkään mahdottomana, että Lempäälässä – Suomen oloissa hyvin vahvassa ratsastus- ja palloilupelikunnassa – syntyy voimallinen tyttöjen/naisten hevospoolobuumi.
***
Myös EU:nkin päivä pari sitten murehtima ilmastonmuutos vaikuttaa Lempäälän Kisan tulevaisuuteen. Tuskin näemme seuraavien 10 vuoden aikana mitään sen merkillisempää, mitä tässä nyt viime vuosina on nähty. Kuitenkin olosuhteet hiljalleen muuttuvat. Se voi siivittää mm. yleisurheilua, kuten 30- ja 70-lukujen lämpökausilla, mutta se on vakava haaste esim. hiihtokisoille ja etenkin laturetkille. Osalle lajeista sillä ei ole suurempaa merkitystä, kuten painonnostolle; ja osa lajeista muuttaa luonnettaan ja nimitystään, kuten avantouinti talviuinniksi.
***
Sen sijaan 10 vuodessa voi Kisan organisaatio muuttua kovastikin. Ehkä perinteinen yleisseuraformaatti on tulossa tiensä päähän: siinähän pääseura on rekisteröity yhdistys ja sen alaiset jaostot muodollisesti epäitsenäisiä, vaikka käytännössä itsenäisiä. Onko niin, että 120-vuotisjuhlamarssissa – joka toivottavasti on esim. kuukautta aiemmin kuin tänään - ovat edustettuina useat LeKi-tavaramerkkiperheeseen kuuluvat nykyiset ja aivan uudetkin lajit, joilla on jo nyt rekisteröidyn yhdistyksen status, tai jotka ovat sellaisen tässä välillä hankkineet. Ja marssirivistössä taivaltaa tietenkin myös vanha Kisa ry, jonka alaisuudessa marssii pienten tai ry-asemaa eri syistä vierastaneiden lajien jaostoja. Ken elää, hän näkee…
***
Otetaan lopuksi kolminkertainen Eläköön huuto 110-vuotiaalle Kisalle!

Eläköön!
Eläköön!!
Eläköön!!!

Poimintoja hiihtoliiton johtajan Jukka-Pekka Vuoren juhlapuheesta

”Vähät varat kohdistettava itse urheiluun, ei hallinnointiin”
- Suomalainen urheilu on laajasti ottaen tippunut kansainväliseltä huipulta. Nousu takaisin edellyttää toimien ja vähien varojen kohdistamista vihdoinkin itse urheiluun, ei turhiin hallintomalleihin ja -rakenteisiin. Urheilun eli Suomen suurimman kansanliikkeen tulokset tekevät lopultakin ihmiset ja tiimit.
110- vuotisjuhlassa puhunut Suomen Hiihtoliiton puheenjohtaja Jukka-Pekka Vuori otti esimerkin ”oman” lajinsa taloudellisista mahdollisuuksista. Suomi käyttää maastohiihdon maajoukkuetoimintaan vuodessa 1,3 miljoonaa euroa. Kanada käyttää 4, Ruotsi 4,5 ja Norja 10 miljoonaa euroa.
- Takamatkan kiinni kuromisessa on siis paljon tekemistä. Urheilu joutuu kilpailemaan yhä kovemmin ihmisten vapaa-aikamarkkinoilla huomiosta ja sitä rataa myös taloudellisista edellytyksistä. Julkisen vallan mahdollisuus toimia rahoittajana on eräällä tavalla tullut tiensä päähän.
Opetus- ja kulttuuriministeriöltä Hiihtoliiton saama vuotuinen perusavustus on noin 1 miljoona euroa. Se on iso raha, mutta vain 12 prosenttia Hiihtoliiton budjetista. Ministeriö suuntaa tukeaan suoraan seuroille muutaman miljoonan vuodessa odottaen vastineeksi vireää toimintaa.
Urheiluseuratoiminta saavuttaa noin puolet suomalaisista lapsista ja nuorista. Vuoren mielestä seuroja pitäisi tukea suuntaamaan toimintaansa myös vielä seuratoiminnan ulkopuolisille. Koska urheiluharrastus hiipuu usein murrosiässä, niin seurojen olisi kehitettävä tilalle vähemmän kilpailullista liikuntaharrastusta.
- Tärkeää on pystyä pitämään lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnan kustannukset kohtuullisina. Siinä on kunnilla oma vastuunsa. Nykyisessä taloustilanteessa ilmaisten liikuntatilojen määrää on karsittu, mutta se ei saisi muodostua pullonkaulaksi.

Juhlakuvia


Kuvat: Antero Korhonen

Juhlamarssi Lempäälän keskustasta juhlapaikalle Hakkarin liikuntahallille

Pääjuhla


   
Lisää uutisia
Lempäälän Kisa ry
«  Joulukuu   »
Kategoriat